Mitä jos se onkin mahdollisuus?

Lomautus töistä, irtisanominen, selkä paketissa, kortti kuukauden kuivumassa. Toivottavasti nämä kaikki eivät kuitenkaan satu yhdelle miehelle tai naiselle. Mutta jos joku näistä sattuisi – ensimmäinen ajatuksesi voi olla, että ei voi olla totta! Miksi juuri nyt, miksi juuri minulle?

Tuskin kukaan kiljuu riemusta, jos rahahanat katkeavat tai liikkumisesta tulee joko fyysisesti tai laillisesti mahdotonta. Itsensä tai muiden syyllistäminen tapahtuneesta ei ainakaan kevennä oloa, eikä itsesääliin vajoaminenkaan tuo valoa tunnelin päähän.

Entä jos muuttaisit katsantokantaa asiaan – mitä jos arjen muuttuminen onkin mahdollisuus? Kenties sinulla on vihdoin aikaa pysähtyä miettimään, mitä sinusta tulee ”isona”, mihin oikeasti haluat käyttää aikasi tai ehdit vihdoin tavata ystäviäsi ja sukulaisiasi. Tai ehkä voit lukea keskenjääneet kirjat loppuun, kutoa edellissyksynä aloittamasi sukkaparin valmiiksi kantapäästä eteenpäin, mennä kannustamaan lastasi tämän harrastusten pariin tai ”vain” viettää enemmän aikaasi perheesi parissa. Entä jos tästä seuraakin hyviä asioita?

1 kommentti

  1. Sirpa

    Tämä onkin se, minkä oivaltaminen ei aina ole helppoa. Olen kuitenkin kuullut tätä tukevia tarinoita useita. Jostain ensin negatiiviselta tuntuvasta asiasta tai tapauksesta voi tullakin positiivinen juttu. Varsinkaan, jos ei jää asia suremaan tai märehtimään, vaan koettaa katsoa sitä myönteiseltä kannalta. Ehkä tätä pitäisikin harjoitella ihan pikkuasioissa. Sitten suuremman hädän kohdatessa ei olisikaan niin vaikeaa kääntää ajatusta…

    Tällainen ajattelu taitaisi myös vähentää huolestumista. Eli tulkoon vaikka potkut, sitten ainakin teen jotain kivaa, mitä en ole koskaan ennemmin ehtinyt!